Jännittävä junamatka

Olimme Vekun kanssa tavalliseen perjantaiseen tapaan matkustamassa takaisin kotiin- Kajaaniin.

Nousimme junaan, joka ei tunnu olevan Vekulle enää niin vieras asia. Kipuaa rohkeasti jyrkät junan rappuset ylös! :) 

Junaan tullessamme huomaan, että lemmikkivaunu on tavallista täydempi..Onneksi Vekku ei kuitenkaan osoita mieltään muille koirille jos nekään eivät kiinnitä mitään huomiota häneen. Oli siis melko helppoa pujuttautua paikoilleen. Vaikka eihän siinä oikeastaan ollut kuin 2 pientä koiraa meidän kohdallamme (muistaakseni kääpiöpinserin kokoisia kavereita).

Kun juna viimeinkin lähti liikkeelle, oli Vekku jo nätisti jalkojeni vieressä istumassa. Laitoin kuulokkeet korviini ja katselin ikkunasta ulos.

Yht'äkkiä havadun siihen kun kuulen (kuulokkeista huolimatta) pientä murinaa.Käännyn katsomaan Vekkua ja huomaan junan käytävällä seisovan 2 pientä koiraa, jotka uhkaavan näköisinä näyttävät etuhampaitaan Vekulle. Pidin Vekkua tiukasti hihnassa ja vedin lähemmäksi itseäni. Ajattelin, että koirat olivat naruissa (ja omistaja huomaisisi koiriensa uhittelut) mutta eivätpä ne olleetkaan! Ennen kuin edes tajusinkaan, koirat olivat Vekun kimpussa. Ne purivat Vekkua jaloista ja haukkuivat kimeällä äänellään - sain onneksi kiskottua Vekun penkille, mutta sainhan itsekkin siinä pikku koirilta osumaa kun satuin väliin. ( Onneksi PIKKUkoirilta)! (Mutta kyllä Vekun ilme näytti sen, että se oli niiin ihmeissään!:D )

Onneksi junassa olleet kaksi naista saivat hätisteltyä koirat pois Vekun luota.

Koirien omistajaa ei näkynyt missään! Jäimme odottamaan omistajan saapumista koiriensa luokse. Yksi naisista yritti tukkia pikku koirien tien Vekun luo laukuillaan. 

Tuli Sukevan pysäkki, eikä omistajaa näkynyt vieläkään! Eräs tyttö sanoi, että koirien omistaja on varmasti mennyt ravintolavaunuun. Odottaminen jatkui ja jatkui..Kunnes Kajaanin kohdalla poistui suurinosa matkustajista..Niikuin mekin - Mutta ei pikkukoirien omistaja. Koiria pidätelleet naiset jäivät myös Kajaanissa pois. Olikin pieniä ongelmia päästä pois junasta ilman näitä pikkukoira, koska ne kuitenkin olivat irti ja meinasivat lähteä seuraamaan.

Onneksi (ainakaan tietääkseni) Vekulle ei ole jäänyt pahoja traumoja junamatkoihin ( kun nyt viimeinkin oli tottunut) tai muihin koiriin.