TASSUTTELUA KARHUNKIERROKSELLA

            

    30.6- 3.7.2014

Oli kesäkuun 30 päivä ja suunnittelemamme vaellusmatka on alkamaisillaan. Reitiksi olimme valinneet Suomen suosituimmat vaellusreitin- Karhunkierroksen, joka kuulosti kohtuulliselle ja hyvä maastoiselle vaihtoehdolle. Kierroksella matkaa on noin 82km ja sen kävelemiseen menisi muutama päivä.

Reissu alkoi Kuopiosta, josta lähti matkaa taittamaan Soila ja Mella- koira (Punapihlajan Meyla) ja Kajaanista mukaan napatut Karoliina, sekä Vekku- koira ( Vongoivan Dreki). Pohjoisempaa Suomea lähestyttäessään näimme tiellä liikkuvan poroja vasoineen.

Päästessämme Rukalle, täytyi ensin varmistaa minne voisimme jättää auton parkkiin ilman lisämaksua. Infosta varmistaminen auttoi, sillä saimme varmuuden siitä, että auto oli jätetty oikeaan paikkaan. Samalla nappasimme mukaamme kartat, joita jaettiin ilmaiseksi info- rakennuksessa. Varsinainen reittikartta, olisi ollut maksullinen, mutta muutkin olivat kuulemma pärjänneet samalla kartalla, jonka mekin olimme ottaneet.

Haimme rinkkamme autolta. 15kg reppu todella tuntui painavalta ja pelkkä seisominenkin se selässä oli liikaa.

Astelimme lähtöpisteelle täynnä intoa noin klo 17:30. "Tästä se lähtee!" sanoimme nähdessämme ison kyltin, jonka kyljessä luki: Karhunkierros. Ensimmäisenä haasteenamme oli nousta jyrkkä mäki ylös.( tämä sama mäki tuntuikin melko loivalta sen jälkeen, kun olimme kohdanneet vielä edessämme olleet vielä jyrkemmät Valtavaaran mäet.) Jouduimmekin kaivamaan kartan repusta heti ensimmäisen kilometrin sisällä, sillä olimme kävelleen ajatuksissamme ohi ensimmäisen kilometrikyltin. Onneksi löysimme kyseisen kyltin ja lähdimme seuraamaan opastuksia, joiden varrella saimme ihastella Rukan upeita maisemia, sekä saimme kuvia koirista ja näkymistä. Ensimmäiset kilometrit olivat raskaita meille, kuin koirillekin - olihan se koko vaelluksen raskain osa jyrkkien mäkien osalta. Tämän vuoksi suositeltu suunta olisikin ollut aloittaa Hautajärveltä.

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli laavulla, sillä reitille oli merkitty tietyt paikat, joissa sai yöpyä. Pystytimme teltan noin 23-00 aikaan yöllä ja takanamme oli 11 kilometriä. Mella tepasteli telttaan reippaasti, mutta Vekun ilme oli hyvin järkyttyneen näköinen telttaan päästessään.

TIISTAI 1.7. Heräsimme 8 aikaan aamulla, kun kuulimme kolinaa laavun läheisyydestä. Muut retkeilijät olivat tulleet tekemään aamiaista, joten mekin etsimme retkikeittimen, sekä ruokailuvälineet ja aloimme kokkailu hommiin. Seurassamme oli kaksi porukkaa, jotka kertoivat tulleensa Hautajärveltä päin, heillä on siis matkaa jäljellä ne hurjat mäet, jotka edellisiltana teimme!

Syötyämme mustikka- vadelma puuromme aloitimme myös me päivän työn- Kävelemisen. Lähdimme matkaan klo 9:45. Matkan varrella pysähdyimme syömään muutaman kerran. Perus eväämme oli nuudelit, jotka olivat keveytensä puolesta helppo kantaa. Myös hernekeitto, välipalakeksit, makkarasiivut, pasta ja suklaa kulki mukanamme. Vettä otimme mukaan ensimmäisiksi päiviksi yhteensä noin 4 litraa. Koirat voivat juoda puroista ja järvistä. Keittämällä purovettä, saimme itsellemmekin kunnollista juoma- ja ruoanteko vettä. Ruoan sekaan lentävät hyttyset olivat kuitenkin kiusaksi. Taukojen pituutena pidimme 45min -1h.

Vekku sai oman repun eväillensä, jota herra kantoikin hieman pitkin hampain. Mella sai neitokaisen tavoin tyytyä katsomaan muiden kantavan reppujaan.

 Illan tullessa eksyimme jälleen reitiltä ja tulimme puutalon pihaan, jossa yritimme selvittää minne olimme tulleet. Mukanamme oli kuitenkin kännykkä, jossa oli navigaattori. Navigaattorin ja kartan avulla käännyimme takaisin suuntaan josta tulimme ja löysimme kyltin, joka osoitti metsään. Matka jatkui jälleen oikeaan suuntaan! Reitilläkin tiellemme osui poroja, joista Mella ja Vekku olivat todella kiinnostuneita. Mella tervehtikin uusia ystäviään kirkkaalla haukahduksella, kun taas Vekku tyytyi vain katsomaan näitä outoja otuksia.

Saavuimme toiselle yöpymispaikallemme klo 23 aikaan, jonne oli kerääntynyt monta muutakin retkeilijää telttoineen. Matkaa taitoimme sinä päivänä 27 kilometriä, joten jalkoja särki ja väsymyskin alkoi painaa koirilla, kuin omistajillakin. Pystytimme teltan ja asetuimme yöpuulle.

KESKIVIIKKO 2.7. Olimme laittaneet herätyksen klo 7: 00, mutta edellisen päivän raskaan kävelyn vuoksi heräilimme kunnolla vasta 8 aikaan. Teltta kasaan ja matkaan! Söimme jälleen puurot ja lähdimme kävelemään. Mella sai ruokansa aina aamusta ja illasta, kun taas Vekku sai ateriansa vasta retken aikana iltapäivällä.

Sinä päivänä Pääsimme kävelemään 12 km mittaisella Pienellä karhunkierroksella, joka on päivän reissu. Varsinainen Karhunkierros kulkee sen kautta. Pienellä karhunkierroksella ihmisiä oli paljon liikkeellä myös lapsien ja koiriensa kanssa. He asettuivat ruokailemaan puurakennuksen läheisyyteen, josta löytyi kaksi tulenteko paikkaa, sekä maisemana näkyi henkeäsalpaava koski. Pysähdyimme samaan paikkaan ja otimme pari kuvaa.

 Matkaa oli kertynyt noin 15 km tälle päivälle, joten vielä oli käveltävää jäljellä. Matkan varrella oli myös isoja riippusiltoja, jotka eivät koiria pelottaneet pienen kannustuksen ja houkuttelun jälkeen. Pysähdyimme syömään tulenteko paikalle, jossa söimme pastaa ja koirat saivat levähtää. Vielä oli jaksettava kävellä! Ennen viimeistä yöpymispaikkaa saimme 1,5 litran pulloomme raikasta kylmää lähdevettä, joka oli aivan tulenteko paikan lähellä.

Koko reissun ajan sää oli ollut kävelyn kannalta suotuisa. Eli ei liian kuuma eikä liian kylmä. Iltapäivällä jouduimme kuitenkin kaivamaan sadesuojat repuillemme ja itsellemme.. Itse asiassa pieni sade ei ollut pahitteeksi, päinvastoin!

Päästessämme yöpymispaikalle suunnittelimme jo huomisaamun aikataulua. Olimme tänään tehneet 31,5 km, joten aamuksi on jätetty noin 12,5 km. Herätyksen laitoimme klo 5:30, joten suunnittelimme olevamme perillä ennen klo 11.30, jolloin linja- auto lähtisi Rukalla, jonne auton olimme jättäneet.

TORSTAI 3.7. Sen kummempia aamupaloja emme jääneet syömään, vaan laitoimme tavarat kasaan ja lähdimme taittamaan viimeisiä kilometrejä klo 6 jälkeen aamulla. kilometrikyltit alkoivat saada merkityksensä, kun lähestyimme Hautajärven "maalia". vielä 5 km..4..3..2..1. Kello oli vasta 9:30 kun olimme perillä, eli meillä oli ainakin 2 tuntia aikaa odottaa linja- auton saapumista! Kaaduimme reppuinemme maahan ja pienen levähdyksen jälkeen lähdimme katsomaan rakennusta, josta saimme sämpylät ja mehut. Koirat jäivät ulos odottamaan.

Reissun jälkeen olimme kaikki neljä kovin uupuneita ja nälkäisiä - Tällaisen urakan jälkeen maistuukin uni ja ruoka parhaiten!