TASSUTTELUA KARHUNKIERROKSELLA

            

    30.6- 3.7.2014

Oli kesäkuun 30 päivä ja suunnittelemamme vaellusmatka on alkamaisillaan. Reitiksi olimme valinneet Suomen suosituimmat vaellusreitin- Karhunkierroksen, joka kuulosti kohtuulliselle ja hyvä maastoiselle vaihtoehdolle. Kierroksella matkaa on noin 82km ja sen kävelemiseen menisi muutama päivä.

Reissu alkoi Kuopiosta, josta lähti matkaa taittamaan Soila ja Mella- koira (Punapihlajan Meyla) ja Kajaanista mukaan napatut Karoliina, sekä Vekku- koira ( Vongoivan Dreki). Pohjoisempaa Suomea lähestyttäessään näimme tiellä liikkuvan poroja vasoineen.

Päästessämme Rukalle, täytyi ensin varmistaa minne voisimme jättää auton parkkiin ilman lisämaksua. Infosta varmistaminen auttoi, sillä saimme varmuuden siitä, että auto oli jätetty oikeaan paikkaan. Samalla nappasimme mukaamme kartat, joita jaettiin ilmaiseksi info- rakennuksessa. Varsinainen reittikartta, olisi ollut maksullinen, mutta muutkin olivat kuulemma pärjänneet samalla kartalla, jonka mekin olimme ottaneet.

Haimme rinkkamme autolta. 15kg reppu todella tuntui painavalta ja pelkkä seisominenkin se selässä oli liikaa.

Astelimme lähtöpisteelle täynnä intoa noin klo 17:30. "Tästä se lähtee!" sanoimme nähdessämme ison kyltin, jonka kyljessä luki: Karhunkierros. Ensimmäisenä haasteenamme oli nousta jyrkkä mäki ylös.( tämä sama mäki tuntuikin melko loivalta sen jälkeen, kun olimme kohdanneet vielä edessämme olleet vielä jyrkemmät Valtavaaran mäet.) Jouduimmekin kaivamaan kartan repusta heti ensimmäisen kilometrin sisällä, sillä olimme kävelleen ajatuksissamme ohi ensimmäisen kilometrikyltin. Onneksi löysimme kyseisen kyltin ja lähdimme seuraamaan opastuksia, joiden varrella saimme ihastella Rukan upeita maisemia, sekä saimme kuvia koirista ja näkymistä. Ensimmäiset kilometrit olivat raskaita meille, kuin koirillekin - olihan se koko vaelluksen raskain osa jyrkkien mäkien osalta. Tämän vuoksi suositeltu suunta olisikin ollut aloittaa Hautajärveltä.

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli laavulla, sillä reitille oli merkitty tietyt paikat, joissa sai yöpyä. Pystytimme teltan noin 23-00 aikaan yöllä ja takanamme oli 11 kilometriä. Mella tepasteli telttaan reippaasti, mutta Vekun ilme oli hyvin järkyttyneen näköinen telttaan päästessään.

TIISTAI 1.7. Heräsimme 8 aikaan aamulla, kun kuulimme kolinaa laavun läheisyydestä. Muut retkeilijät olivat tulleet tekemään aamiaista, joten mekin etsimme retkikeittimen, sekä ruokailuvälineet ja aloimme kokkailu hommiin. Seurassamme oli kaksi porukkaa, jotka kertoivat tulleensa Hautajärveltä päin, heillä on siis matkaa jäljellä ne hurjat mäet, jotka edellisiltana teimme!

Syötyämme mustikka- vadelma puuromme aloitimme myös me päivän työn- Kävelemisen. Lähdimme matkaan klo 9:45. Matkan varrella pysähdyimme syömään muutaman kerran. Perus eväämme oli nuudelit, jotka olivat keveytensä puolesta helppo kantaa. Myös hernekeitto, välipalakeksit, makkarasiivut, pasta ja suklaa kulki mukanamme. Vettä otimme mukaan ensimmäisiksi päiviksi yhteensä noin 4 litraa. Koirat voivat juoda puroista ja järvistä. Keittämällä purovettä, saimme itsellemmekin kunnollista juoma- ja ruoanteko vettä. Ruoan sekaan lentävät hyttyset olivat kuitenkin kiusaksi. Taukojen pituutena pidimme 45min -1h.

Vekku sai oman repun eväillensä, jota herra kantoikin hieman pitkin hampain. Mella sai neitokaisen tavoin tyytyä katsomaan muiden kantavan reppujaan.

 Illan tullessa eksyimme jälleen reitiltä ja tulimme puutalon pihaan, jossa yritimme selvittää minne olimme tulleet. Mukanamme oli kuitenkin kännykkä, jossa oli navigaattori. Navigaattorin ja kartan avulla käännyimme takaisin suuntaan josta tulimme ja löysimme kyltin, joka osoitti metsään. Matka jatkui jälleen oikeaan suuntaan! Reitilläkin tiellemme osui poroja, joista Mella ja Vekku olivat todella kiinnostuneita. Mella tervehtikin uusia ystäviään kirkkaalla haukahduksella, kun taas Vekku tyytyi vain katsomaan näitä outoja otuksia.

Saavuimme toiselle yöpymispaikallemme klo 23 aikaan, jonne oli kerääntynyt monta muutakin retkeilijää telttoineen. Matkaa taitoimme sinä päivänä 27 kilometriä, joten jalkoja särki ja väsymyskin alkoi painaa koirilla, kuin omistajillakin. Pystytimme teltan ja asetuimme yöpuulle.

KESKIVIIKKO 2.7. Olimme laittaneet herätyksen klo 7: 00, mutta edellisen päivän raskaan kävelyn vuoksi heräilimme kunnolla vasta 8 aikaan. Teltta kasaan ja matkaan! Söimme jälleen puurot ja lähdimme kävelemään. Mella sai ruokansa aina aamusta ja illasta, kun taas Vekku sai ateriansa vasta retken aikana iltapäivällä.

Sinä päivänä Pääsimme kävelemään 12 km mittaisella Pienellä karhunkierroksella, joka on päivän reissu. Varsinainen Karhunkierros kulkee sen kautta. Pienellä karhunkierroksella ihmisiä oli paljon liikkeellä myös lapsien ja koiriensa kanssa. He asettuivat ruokailemaan puurakennuksen läheisyyteen, josta löytyi kaksi tulenteko paikkaa, sekä maisemana näkyi henkeäsalpaava koski. Pysähdyimme samaan paikkaan ja otimme pari kuvaa.

 Matkaa oli kertynyt noin 15 km tälle päivälle, joten vielä oli käveltävää jäljellä. Matkan varrella oli myös isoja riippusiltoja, jotka eivät koiria pelottaneet pienen kannustuksen ja houkuttelun jälkeen. Pysähdyimme syömään tulenteko paikalle, jossa söimme pastaa ja koirat saivat levähtää. Vielä oli jaksettava kävellä! Ennen viimeistä yöpymispaikkaa saimme 1,5 litran pulloomme raikasta kylmää lähdevettä, joka oli aivan tulenteko paikan lähellä.

Koko reissun ajan sää oli ollut kävelyn kannalta suotuisa. Eli ei liian kuuma eikä liian kylmä. Iltapäivällä jouduimme kuitenkin kaivamaan sadesuojat repuillemme ja itsellemme.. Itse asiassa pieni sade ei ollut pahitteeksi, päinvastoin!

Päästessämme yöpymispaikalle suunnittelimme jo huomisaamun aikataulua. Olimme tänään tehneet 31,5 km, joten aamuksi on jätetty noin 12,5 km. Herätyksen laitoimme klo 5:30, joten suunnittelimme olevamme perillä ennen klo 11.30, jolloin linja- auto lähtisi Rukalla, jonne auton olimme jättäneet.

TORSTAI 3.7. Sen kummempia aamupaloja emme jääneet syömään, vaan laitoimme tavarat kasaan ja lähdimme taittamaan viimeisiä kilometrejä klo 6 jälkeen aamulla. kilometrikyltit alkoivat saada merkityksensä, kun lähestyimme Hautajärven "maalia". vielä 5 km..4..3..2..1. Kello oli vasta 9:30 kun olimme perillä, eli meillä oli ainakin 2 tuntia aikaa odottaa linja- auton saapumista! Kaaduimme reppuinemme maahan ja pienen levähdyksen jälkeen lähdimme katsomaan rakennusta, josta saimme sämpylät ja mehut. Koirat jäivät ulos odottamaan.

Reissun jälkeen olimme kaikki neljä kovin uupuneita ja nälkäisiä - Tällaisen urakan jälkeen maistuukin uni ja ruoka parhaiten!

Haaste! :)

Saatiin haaste Eläintenehdoilla blogista! ( http://elaintenehdoilla.blogspot.fi/2013/10/haaste.html) 

*Haaste otettu vastaan :)

Haasteen säännöt ovat:

• Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
• Keksi 11 uutta kysymystä.
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
• Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

Miksi sinulla on koira? Miten päädyit koiran hankintaan ja millainen prosessi se oli?

Perheessä on aina ollut metsästyskoiria ja Vekku tulikin minulle omaksi ensimmäisenä seura/ harrastuskoirana. Olin jo pienempänä katsellut koirarotu- kirjoja ja sieltä osui silmään islanninlammaskoira, johon sitten ihastuin ulkonäön ja kerrottujen luonteenpiirteiden perusteella. Koko perhe oli tottunut kuulemaan sitä, että "sitten kun olen aikuinen, hankin islanninlammaskoiran!" Koiranäyttelyissä näin ensimmäistä kertaa rodun ja jututinkin muutamaa omistajaa kehän reunalla. Sitten kerran kun oli ajankohtaista hankkia oma koira, rupesin etsimään sekarotuista koiraa netistä. Viikkojen etsinnän ja muutamien sähköpostien jälkeen tuli äidiltä ehdotus, että "miten olisi se islanninlammaskoira?" Olin ajatellut, että meillä ei tulisi olemaan muita kuin metsästyskoiria. Laitoin tietenkin heti sähköpostia rodun kasvattajille ja Vongoivan kennelistä varasimmekin uros issikan. Pentueeseen syntyikin yksi uros ja loput 7 olivat narttuja, joten valinta oli kohtuu helppo :D

Jos sinun täytyisi vaihtaa rotua, niin mihin ja miksi?

Muita rotuja ei kyl tule mieleen, joka olisi sopivampi kuin issikka :) onhan tuo apina kyl aika ärsyttävä välillä ja aina saa hävetä..mutta silti :D ♥

Jos sinulla ei olisi koiraa lemmikkinä, niin mikä muu lemmikki sinulla olisi ja miksi?

Itselläni omana lemmikkinä on Vekun lisäksi kissa- Mirre. Eli kissa ehdottomasti! Kissa on rauhallinen kodin perus eläin, jota ilman koti ei ole koti. Kissoja on siis kotona 3 :P

Vekku ja Nöpö ♥

Mirre ♥

Mitä harrastat tai haluaisit harrastaa koirasi kanssa? Miksi?

Haluaisin aloittaa virallisesti tokon tai agilityn. Molempia olemme kyllä harjoittaneet, mutta vain 'omilla eväillä'..Vesipelastustakin haaveilin pari vuotta sitten.

Millainen olisi unelmakoirasi?

Iloinen, kiltti, energinen, tottelevainen..

Onko sinulla salaisia haaverotuja?

No eipä oikein, mutta alaskanmalamuutti tai valkoinen paimenkoira olisivat ehkä sellaisia mitä voisi harkita.

Onko elämäsi muuttunut koiran hankkimisen myötä?

Kyllä! Ehdottomasti on!! Vaikea ajatella miten olisi käynyt, jos Vekku ei olisi tullut. Opiskelupaikka olisi eri, ei olisi tutustunut moniin ihmisiin, näyttelyissä käynti .. jne :D

Turhin ostos koirallesi?

Sellanen piippauspanta. Maksoi paljon ja virta menikin sitten suurin piirtein heti..

Viekö koiran kaiken aikasi ja rahasi?

Eempä usko. 

Mikä on suurin pelko koiraasi liittyen?

öööm..hmm :I Eipäs tuu mittään mieleen

Mikä on suurin saavutuksesi koirasi kanssa?

Hehhe :D Ollaan saatu karistettua imurin päälle hyökkäys ja sälekaihtimille haukkuminen..

Iisalmen KV koiranäyttely 2013!

Elikkä kävimme Vekun kanssa 4.8.2013 Iisalmessa koiranäyttelyissä. (Odotukset eivät olleet korkealla, sillä edellisistä näyttelyistä kun ei ole irronnut muuta kuin EH ja H..Ja arvelinkin, että EH tulee tälläkin kerralla.)


Monen tunnin odottaminen paahtavassa helteessä tuntui pidemmältä ajalta kuin olikaan! Vekkukin mustan värinsä takia keräsi lämpöä .. Varjopaikkojakin oli niukasti, eikä tuulikaan paljoa tuullut.

4 kehässä koiria oli ainakin 40 ennen Vekkua, joten aina välillä joutui käymään tarkistamassa monesko oli menossa. Pitkän odottamisajan jälkeen oli vihdoinkin islanninlammaskoirien vuoro esiintyä. (Heitin sitä ennen Vekun kanssa pari kierrosta tyhjässä kehässä  :D )

Kun sitten pääsimme kehään, olin iloinen siitä, että Vekku juoksi viimeisenä, sillä jos olisi ollut ensimmäisenä olisi todennäköisesti vilkuillut taakseen ja onhan siitä tietenkin se etu, että voi itse pitää sopivan välin toiseen koiraan.

Kun sitten seisotukset, kolmio ja ympyrä oli tehty : tuli aivan yllättäen tulokseksi ERI!!! Pelkästään se oli yllättävä asia! Mutta kun kilpailu siitä vielä jatkui, sai Vekku lopputulokseksi vielä ROP, SERT ja CACIB:in!!

Tuomarina oli Birk Carsten, Tanska.  Arvostelut olivat englanniksi ja kun olimme viemässä niitä käännettäväksi, käännöskojussa ei ollukaan ketään, joten jouduimme itse kääntämään ne! :D Laitan arvostelut tänne jossain välissä :) 

Palkinnoista sai päättää ottaako 3x 5e lahjakortin musti & mirriin vai 3 pokaali,mutta otimme kuitenkin 2 lahjakorttia ja yhden pokaalin.

Tulokset siis: ERI 1, ROP, SERT ja CACIB!

Vekku palkintojen kanssa!

Jännittävä junamatka

Olimme Vekun kanssa tavalliseen perjantaiseen tapaan matkustamassa takaisin kotiin- Kajaaniin.

Nousimme junaan, joka ei tunnu olevan Vekulle enää niin vieras asia. Kipuaa rohkeasti jyrkät junan rappuset ylös! :) 

Junaan tullessamme huomaan, että lemmikkivaunu on tavallista täydempi..Onneksi Vekku ei kuitenkaan osoita mieltään muille koirille jos nekään eivät kiinnitä mitään huomiota häneen. Oli siis melko helppoa pujuttautua paikoilleen. Vaikka eihän siinä oikeastaan ollut kuin 2 pientä koiraa meidän kohdallamme (muistaakseni kääpiöpinserin kokoisia kavereita).

Kun juna viimeinkin lähti liikkeelle, oli Vekku jo nätisti jalkojeni vieressä istumassa. Laitoin kuulokkeet korviini ja katselin ikkunasta ulos.

Yht'äkkiä havadun siihen kun kuulen (kuulokkeista huolimatta) pientä murinaa.Käännyn katsomaan Vekkua ja huomaan junan käytävällä seisovan 2 pientä koiraa, jotka uhkaavan näköisinä näyttävät etuhampaitaan Vekulle. Pidin Vekkua tiukasti hihnassa ja vedin lähemmäksi itseäni. Ajattelin, että koirat olivat naruissa (ja omistaja huomaisisi koiriensa uhittelut) mutta eivätpä ne olleetkaan! Ennen kuin edes tajusinkaan, koirat olivat Vekun kimpussa. Ne purivat Vekkua jaloista ja haukkuivat kimeällä äänellään - sain onneksi kiskottua Vekun penkille, mutta sainhan itsekkin siinä pikku koirilta osumaa kun satuin väliin. ( Onneksi PIKKUkoirilta)! (Mutta kyllä Vekun ilme näytti sen, että se oli niiin ihmeissään!:D )

Onneksi junassa olleet kaksi naista saivat hätisteltyä koirat pois Vekun luota.

Koirien omistajaa ei näkynyt missään! Jäimme odottamaan omistajan saapumista koiriensa luokse. Yksi naisista yritti tukkia pikku koirien tien Vekun luo laukuillaan. 

Tuli Sukevan pysäkki, eikä omistajaa näkynyt vieläkään! Eräs tyttö sanoi, että koirien omistaja on varmasti mennyt ravintolavaunuun. Odottaminen jatkui ja jatkui..Kunnes Kajaanin kohdalla poistui suurinosa matkustajista..Niikuin mekin - Mutta ei pikkukoirien omistaja. Koiria pidätelleet naiset jäivät myös Kajaanissa pois. Olikin pieniä ongelmia päästä pois junasta ilman näitä pikkukoira, koska ne kuitenkin olivat irti ja meinasivat lähteä seuraamaan.

Onneksi (ainakaan tietääkseni) Vekulle ei ole jäänyt pahoja traumoja junamatkoihin ( kun nyt viimeinkin oli tottunut) tai muihin koiriin.

HauHau! Asuntola elämää

Olemme siis Vekun kanssa asuneet syksystä asti asuntolassa ja Vekku on ollut päivät huoneessani lemmikkiasuntolassa. Pojan mielestä tämmöiset lähdöt eivät vaan ole oikein ja mielenosoitukset ilmenevätkin haukkumisella! Onneksi ei kuitenkaan raavi ovia tai muutenkaan ole tuhonnut paikkoja poissa ollessani.

(Alussa oli melkoinen yllätys, että Vekku joutuisi olemaan päivät sisällä, koska on ollut aina ulkona häkissä muiden perheen koirien huollettavana..)

Onneksi tämä haukkuminen ei haittannut paljoa, sillä ovathan asuntolan asukkaat itsekkin koulussa silloin. Kaikkea kuitenkin tuli kokeiltua; raksujen piilotus, lihapaloja, piippaus pantaa, aktiivileluja ja kaikkea mahdollista!! - Mutta ei tehonnut.

Vähän ajan kuluttua toin huoneeseen radion. En alussa sillä kuunnellut musiikkia, kuin silloin kun olin itse paikalla. Noh, eräs ilta sitten menin kaverin luo ja jätin Vekun huoneeseen. Vaikka Vekku on iltaisin todella rauhallinen, EIKÄ SILLOIN HAUKU, korkeintaan vinkaisee muutemaan kertaan. Jätin radion auki ja lähdin. Vähän ajan kuluttua sanoin kaverille, että huoneeni on hiljainen (eikä tuo nyt ollutkaan mikään niin suuri ihme, sillä olihan myöhä ilta ja Vekku oli jo rauhoittunut yöpuulle), mutta päätin kuitenkin jättää seuraavana päivänä radion auki Vekulle! SE TOSIAAN TOIMI!! Niinkin yksinkertainen asia! Kai sitä ei tullut siinä tilanteessa ajateltua, kun radio huutaa melkein joka kerta, kun olemme Vekun kanssa molemmat huoneessa.

Haukkuminen tosiaan väheni, mutta vielä lyhyitä haukahduksia kuuluu käytävällä huoneestani. Asuntolassa asuneetkin ovat jo sanoneet ettei ole Vekun haukkumista kuulleetkaan paljoa! - Joka on tosi tosi mahtavaa!! (:

Vekku makailee asuntolassa

Seiskan hurtein hauva- kisa

Ilmoitin Vekun seiskan hurtein hauva- kilpailuun (: Ihme ja kumma, herra sit pääsikin siihen mukaan !
Voittoa ei kuitenkaan tullut, mutta olihan tuo mukava vain nähdä Vekun kuva ja esittely lehdessä ; ) - Talteen otettiin!- Ja ilmoittajiahan kuitenkin oli ollut yli tuhat ja 20 valittiin, joten ei yhtään paha ;---)

http://www.seiska.fi/hurteinhauva/_a460653/tassa+ovat+hurtein+hauva+2012+finalistit++aanesta/

Silmä- ja lonkkakuvaukset

Vekkua käytettiin 4.6.-12 silmä- ja lonkkakuvauksissa Kuopiossa!

 Aluksi lääkäri tutki Vekun silmät. Pitkän tarkastelun jälkeen hän onneksi totesi ne terveiksi. Sen jälkeen Vekku saikin sitten rauhoittavia ja vietiin toiseen huoneeseen lonkkakuvauksiin. Lääkäri asetteli Vekun jalat huolella kuvaukseen. Hänen arvion mukaan lonkat eivät olleet ainakaan A:t, mutta arvioi vasemman jalan B:ksi ja oikeasta jalasta ei osannut sanoa onko B vai C..Toivon mukaan molemmat lonkat olisivat edes B:t. Lopullisen tuloksen saamme kuitenkin tietää toivottavasti tässä parin viikon sisällä :)

Vekku olikin sitten miltein koko päivän ihan tokkurassa ja nukkui monta tuntia kotiin pääsyn jälkeenkin. Illalla rannalla käydessä lähti uimaankin kun keppiä heitti ja viiletti tuttuun tapaan rannalla kuin ei olisi mitään rauhottavaa ikinä annettukkaan :D

Henäkuussa KoiraNetistä kävin katsomassa, josko tulokset olisivat tulleet! Ja siellä ne olivat, nimittäin A:t!! :D