Match show Kajaanissa!

Kävimme tänään Vekun kanssa mätsäreissä (: tuloksena SIN2. Tyytyväinen olen tulokseen ja miten herra kehässä käyttäytyi. Toisin kuin kehän ulkopuolella..*vinkui, haukkui, kiskoi, hyppi, jne.. Olihan siitä aikaa, kun tämän poijjan kanssa oltiin kaupungissa käytykkin.Viimeksi tamminäyttelyissä? :o Siellä missä asumme ei ole kuin muutema naapuri ja liikennettä todella vähän, joten hurja ero mennessä taajama aleelle täältä korvesta.
 Mutta no, onhan tällä rodulla muutenkin PALJON ASIAA! (Tuomari mainitsi Vekun rauhallisuudesta ja että liikkui ja esiintyi hyvin (: - Ei tainnut huomata Vekkua kehän reunalla...Tai no, kaikkihan sen huomasi äänekkyyden ansiosta : D ) Täysin eri koira kehässä kuin kehän ulkopuolella..

Ilma oli melko kylmä ja vähän vettäkin tihkutti.- Ei mikään paras sää siis.( Sormet kohmeessa kehään) Sinistä sijaan en ihmetellyt : D ei meillä mennytkään kovin hyvin, sillä toinen koira juoksi Vekkua ennen eli Vekku -totta kai- kiskoi eikä nyt seisominenkaan oikein luonnistunut kun jalat sojotti miten sattuu : D..Mutta sinisten kehässä meni kohtuu hyvin, kun muisti pitää vähän haju rakoa edellä ravaavaan koiraan (; ja oli makupalat tarpeeksi lähellä.

Iloinen olen kuitenkin että sijoituttiin (: Seuraavalla kerralla sitten ehkä Pekukin mukaan? ;---)

Viikonloppu Kuopiossa

Olimme vierailemassa Kuopiossa mummoni luona. Lauantaina päätin lähteä käyttämään Vekkua jäällä. Lähdimme jo kävelemään laiva rantaan päin, kun pysähdyin juttelemaan naapuri pihassa olleen miehen kanssa. Mies muisti Vekun nimen : D -tullut tutuksi kun ollaan kylillä kuljettu-. Jutellessamme Vekku korvat pystyssä vilkuili ympärilleen, kuin odottaen auton tulevan jommasta kummasta suunnasta. Mies kysyi joko Vekku on oppinut olemaan rähisemättä autoille. "eei se viel oo"...Siinä samassa auto ilmestyi mäen takaa ja Vekku totta kai rupesi tuttuun tyyliin kiskomaan. Mies antoin tilaa kun olimme melko keskellä tietä. Palasin auton mentyä ohi hakemaan unohtuneita makupaloja mökiltä.
  Pääsimme rantaan ja jäällä näytti olevan porukkaa. Moni oli uskoltautunut jäälle, vaikka se näyttikin melko heikolta. Yksi hiihti saarta ympäri ja kaksi muuta oli juuri tulossa jäiltä pois. Uskoltauduin päästämään Vekun irti. Se lähtikin heti laukkaamaan - Täysin väärään suuntaan- Eikä kutsu tehonnut..Tuli kuitenkin lopulta sitkeän huutamisen ja vislauksen tuloksena takaisin jatkamaan matkaa. Vekku kiinnostui kaikesta liikkuvasta asiata jäällä. Hiihtäjää kävi tervehtimässä ja kaislikkokin tuli tutuksi. Välillä laitoin vekun istumaan kuvia varten.

Kun saari oli sitten vihdoinkin kierretty, Vekku näki jotain ja lähti hurjaa vauhtia laukkaamaan rantaan päin. Ei siis silläkään hetkellä korvaansakkaan loksauttanut kutsuille Vähän ajan päästä näin Vekun leikkimässä läheisessä talossa asuvan jacrusselin kanssa.( Jonka kanssa Vekkua käytän aina leikimässä) Leikki näytti molemmista mieluisalta ja juoksivat kovaa vauhtia toistensa perässä. Kävelin kaveruksia kohti ja tervehtin koiran omistajaa. Kun sitten jackrusseli haki pallonsa hangesta, Vekku ampaisi koiran kimppuun heti kun näki pallon jacrusselin suussa! Rähinän tuloksena Vekun suusta alkoi vuotamaan verta. Oli kai puraissut kielestään tai osunut terävä pannan reuna suuhun. Onneksi ei kuitenkaan Jacrusselille käynyt mitenkään ja Vekullekkaan kuin sen, että vähän suu vuosi. En osannut ajatellakaan että Vekku olisi niiin mustasukkainen/vihainen toisen leluista ja sama pätee varmasti myös ruokaan.( Vai voiko johtua koirasta? Sillä saman koiran kanssa on tullut kärhämää juuri lelujen suhteen...Yhdelle saksanpaimenkoiralle nuorempana ärähti ja sakemanni tietenkin ärähti takaisin ja vähän opetti pojalle käytöstapoja. Toista kertaa ei olekkaan ärhennellyt tälle koiralle. Mutta no, tämä koira olikin narttu eikä uros....)


Mitä tämän jälkeen? Muuteman tunnin kuluttua, Vekun suu alkoi taas vuotamaan verta, muttei onneksi sen jälkeen enää. Illalla ei ruokaa suostunut syömään, mutta heti seuraavana päivänä ruokakin maittoi. Kotona koneelta yritin etsiä joitain koulutus ohjeita tälläisen vihaisuuden loppumiseen.. Sunnuntaina kävimme sitten koirapuistossa ensimmäistä kertaa. Onneksi samassa aitauksessa ei ollut muita uroksia Vekun lisäksi. Vaikka tuskin riehuisi toisille uroksille, jos ei niillä olisi mitään lelua/keppiä/ tai mitään muutakaan suussa.